Juuri kun tuumin, kokeilisinko blogissa runotorstaita, eivätkös ne mokomat olleet jääneet kesälomille ja päättäneet antaa kynäniekkojen kasvaa ihan itsekseen. Kasvuaiheisia runoja saa lähettää kai koko suven.
Kotkan meripäivien aikaan olisi myös runoraati. Kuukauden kolmannen tiistain runoilloista naamani muistanut vastaantulija kannusti ilmoittautumaan, vaan ohi meni.
Arvelin näet, että kun olen vastoin tapojani muutaman yön siinä töissä, perjantain alkuiltapäivä nostaisi lavalle perin unisen runoilijan. Nääntymyksessä olisi tietysti se hyvä puoli, että jaksaisi olla pelkkä oma itsensä eikä kaksin nyrkein pitelisi suojia edessään. Mutta pari menetettyä lepotuntia ovat liian kallisarvoisia. Ja kun esitettävänä olisi tuo kirjoittamisen lajeista minulle sittenkin vierain, houkutus ei ollut kyllin suuri. Bloggaajatapaamiseen tai novellistikokoontumiseen olisin varmaan raahautunut.